Ajankohtaista


Minulla on ilo kertoa että e-kirjani (109.s) BAKOM MJUKA PÄLSAR - Om att tala med och lyssna till djur, on valmistunut ! Kirjan voi tilata/tiedustella suoraan kauttani osoitteesta mari.k.karmi@gmail.com ( 25 eur )

###För 15 år sedan vaknade Maria Karmi till insikten om att hon kan höra djuren tala till sig. Det som djuren själva har kunnat berätta för henne har överstigit alla hennes vildaste fantasier. Genom att skriva boken Bakom Mjuka Pälsar, ger hon djuren en röst, som vi alla har en förutsättning till att höra. I boken får du också ta del av människors upplevelser och tankar efter att Maria, i egenskap av djurkommunikatör, lyssnat till deras djur. Föreställ dig för en stund hur det skulle kännas för dig, att få ta del av ditt djurs tankar och känslor. Boken Bakom mjuka pälsar vill ge dig en tankeställare på, hur världen kan se ut när djuren själva får möjligheten att berätta vad de skulle behöva för att må bra och trivas.

-          ”Relationen har blivit starkare och kärleksfullare, ömsesidigt”.

 

-          ”Det blir lätt att man grubblar över om man behandlar sitt djur rätt, vad de förstår och hur de upplever saker. Genom kommunikationen fick jag svar på dessa frågor. Det finns så mycket tacksamhet och kärlek hos djuren som man inte alltid tänker på, kommunikationen öppnade mina ögon”.

 

-          Det här var nog en otrolig upplevelse för mig, bland det bästa jag varit med om. Vad finns det bättre och vackrare än att få en sån kontakt till sitt djur.  Det kan också ge en tröst när djuret har gått bort. Det skulle jag helst villa ropa ut över hela världen.”

 

-          ”Jag har fått starkare bekräftelse på att djur tycker, tänker och känner. Och att man visst kan prata med dem. Det är ju ”bara” att lyssna..”

 

-          ”Jag fick info som hjälpte att i alla fall förstå och att också lösa problem. Kommunikationen har skapat starkare band och till och med högaktning”.

 

-          ”Jag glömmer inte hur min hund berättade för mig att hon älskar det, när vi bäddar ner henne i filtar! Hon lever i mitt hjärta för evigt!  Är mycket tacksam att du gör detta. Det finns många fler än jag som behöver dig”.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mariaa haastateltu Vartti-lehdessä. Lue artikkeli täältä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lue myös artikkeli Hiljaisen Viisauden Voima nro 9:sta. Artikkeli löytyy täältä.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

LEHTIARTICKELI Luettavana tästä :

ÄÄRETÖN • MAALISKUU 2017
16
teksti anmari salmela l kuvat pixabay /creative commons CC0, maria karmi
ELÄINKOMMUNIKOIJA
MARIA KARMI
TYÖSKENTELEE
ELÄINTEN
AALTOPITUUDELLA
– TÄSSÄ JA NYT
Maria Karmi heräsi Ruususen unesta Ruotsissa
14 vuotta sitten. Hän on jo lapsesta asti kuullut
eläinten puheen, mutta unohtanut kykynsä
vuosiksi. Luettuaan eläinkommunikoija Amelia
Kinkaden kirjoittaman kirjan ”Miten kuunnella
eläintä ja saada vastauksia” alkoi taas tapahtua.
Maria löi kirjan kannet yhteen ja istahti sängyn
reunalle. Oma koira, valpas 2-vuotias bordercollie
Ruffe katsoi Mariaa kysyvästi. ”Onko jotakin,
mitä voisin tehdä puolestasi?” Maria kysyi. Ruffe
laittoi tassun Marian syliin ja katsoi tätä syvälle
silmiin. ”Yritä rakastaa minua, se on ainoa asia,
mitä tarvitsen”, koira vastasi Marian äidinkielellä,
ruotsiksi.
Rakkaus tulvahti Mariaan hyökyaallon tavoin ja sydämet
kohtasivat. Se kokemus oli syvältä koskettava. Aikaisemmin
Maria ja Ruffe olivat puhuneet ikään kuin eri kieltä, mutta
tuon kokemuksen jälkeen he ovat olleet erottamattomat.
Juuri koira on ohjannut Marian siihen, mitä hän nyt tekee.
Maria on eläinkommunikoija, fysioterapeutti ja eläinavusteinen
terapeutti. Marian e-kirja ”Bakom mjuka pälsar” on
ilmestynyt hiljattain. Kirja ilmestyy pian myös suomeksi.
Eläinten toive
Maria kehottaa miettimään, miltä maailma näyttäisi, jos
eläimet itse voisivat kertoa, mitä he tarvitsevat, toivovat,
tuntevat ja ajattelevat. On paljon kysymyksiä, joihin tarvitsisimme
eläimeltä vastauksia. Arki helpottuisi ja elämä
sujuisi varmasti paremmin eläimen kanssa, jos ymmärtäiÄÄRETÖN
• MAALISKUU 2017
17
simme hänen puhettaan. Me ihmiset
ajattelemme kuitenkin helposti, että
eläimet eivät osaa puhua, ja siksi heidän
ajattelunsakin on jäätävä arvailujen
varaan.
”Kyllä eläimet osaavat puhua, kunhan
opimme kuuntelemaan heitä”,
Maria vakuuttaa. 14 vuotta sitten
Marialla oli 3-vuotias papukaija. Kun
oli aika mennä nukkumaan ja laittaa
peitto papukaijan häkin päälle, Maria
aisti papukaijan stressin. Hän kysyi:
”Miksi stressaat noin?” Papukaija
vastasi, että hän pelkää pimeää. Talon
alakerrassa, jossa papukaija nukkui,
oli tosiaan öisin pilkkopimeää.
Maria keksi laittaa yölampun päälle,
ja tämän jälkeen ei ole ollut mitään
ongelmia. Papukaija on nyt 17-vuotias.
Marialla oli myös nuori kani, joka
ilmiselvästi ei halunnut tulla syliin.
”Mitä ajattelet, kun sinut otetaan
syliin?” Maria kysyi kanilta. Saman
tien Maria sai kokea hissiefektin kanin
vatsanpohjassa ja korkean paikan
pelon. Tämän jälkeen kanin kanssa
kommunikoitiin lattiatasolla, ja stressi
loppui. Kani on nyt 14-vuotias,
vaikka kanit elävät keskimääräisesti
vain 7-9 -vuotiaaksi.
Maria halusi tietää kaiken eläinkommunikoinnista.
Hän halusi nähdä
maailman eläimen kannalta ja eläimen
silmin. Hän lähti kurssille Pohjois-
Ruotsiin hevostilalle, jossa oli
ongelmahevosia. ”Kynä vain sauhusi,
kun juttelin hevosten kanssa ja esitin
opettajan valmiiksi kirjoittamia kysymyksiä”,
Maria kertoo. Aluksi häntä
kyllä jännitti, ja hän mietti, mitähän
tästä nyt tulee. ”Kyllä sinä osaat”,
hän kuuli hevosen sanovan. Kurssilla
oli pari muutakin oppilasta, mutta
Maria sai ”parhaiten” vastauksia. Hän
lähti kotiin hyvillä mielin. Pian kurssin
opettaja otti häneen yhteyttä ja tarjosi
työtehtäviä.
Eläimet ajattelevat,
tuntevat ja
kuvittelevat
”Kun puhun eläinten kanssa, kommunikoin
mentaalisella tasolla, hiljaisella
sisäisellä dialogilla, joka tapahtuu
pään sisällä”, Maria kertoo. Mentaalista
eläinkommunikointia voidaan
kutsua myös telepaattiseksi tai intuitiiviseksi
tai empaattiseksi. Empatia
on meille kaikille myötäsyntyistä ja
biologista – sekä ihmisten että eläinten
kanssa. Pystymme aistimaan,
mitä toinen olento aistii.
Maria kehottaa kuvittelemaan
jäävuoren. Sen sisällä ovat tunteet
ja ajatukset. Jotta voimme sanoa jotakin,
on ensin kyettävä kokemaan
ja tuntemaan. Sanat, ilmeet, eleet,
katse ja kaikki, mikä on mitattavissa
ja nähtävissä, on vain jäävuoren
huippu, näkyvissä meren pinnan yläpuolella.
”Kun kommunikoin eläimen
kanssa, en keskity kehon kieleen,
enkä käyttäytymiseen, vaan menen
pintaa syvemmälle, ajatuksen tasolle”,
Maria kertoo. Hän muistuttaa,
että jos ihminen ei jostain syystä
enää pysty puhumaan sanallisesti,
tunteet ja ajatukset ovat silti tallella.
Koska eläimet eivät puhu sanoin, on
pyrittävä tunnetasolle.
Sekä ihmiset että eläimet ajattelevat
tuntein ja kuvin. ”Kun kommunikoin
eläimen kanssa, näen kuvia ja
tunnen tunteita”, Maria kertoo. Eräs
ihminen halusi tietää, miten hänen
hevosensa voi. Muuta etukäteistietoa
Maria ei saanut. Maria otti yhteyden
tuohon islanninhevoseen, joka
vei hänet suurenmoiselle matkalle.
Matkalla hevonen asui Islannissa,
keskellä laumaa, lähellä merta. Hevonen
tiesi, miten pahalta tuntuu, kun
laumat erotellaan, joten eläimellä on
siis vahva empatia. Nyt tuo hevonen
on ratsuhevonen ja hän sanoo, että
se on ihan ok, hän tulee toimeen
omistajansa kanssa, pääsee merenrantaan
ja nauttii merituulesta, mutta
hän kuvittelee kuitenkin lauman
koko ajan rinnalleen. Mariasta tuntui
sydäntä raastavalta, että eläin pystyy
fantasioimaan niin voimakkaasti. Hevonen
haluaisi vielä palata Islantiin ja
kokea lauman.
Hevosen omistaja vahvisti kaikki
tiedot oikeiksi. Hevonen on todellakin
tuotu nuorena pois Islannista, jossa
on juuri hevosen kuvailemat olosuhteet.
Marialle oli hyvin raskasta
sanoa hevoselle, ettei tämä tule enää
pääsemään Islantiin takaisin.
Hiljattain Maria jutteli kaninsa
kanssa, joka on nyt jo 14-vuotias ja
sokea. ”Mikä on ollut elämässäsi ihaninta?”
Maria kysyi. ”Ihaninta on, kun
on saanut nähdä”, kani vastasi. ”Pelkäätkö
jotakin?” Maria jatkoi. ”Pelkään,
jos en saa nähdä”, kani vastasi.
”Taivaskodissa saat taas nähdä”, Maria
lupasi kanille.
Puhuminen on
terapiaa
Maria kertoo, kuinka hän pystyy erottelemaan
eläimen ajatukset omista
fantasioistaan. Ensinnäkin omistajien
vahvistukset jälkeenpäin antavat
varmuuden. Samoin se, jos eläin keskustelun
jälkeen muuttaa käyttäytymistään,
on merkki siitä, että eläin on
tullut ymmärretyksi.
Erään koiran omistajat eivät jaksaneet
enää pestä antiikkimattojaan.
Heillä oli neljän vuoden ajan ollut
koira, joka teki tarpeensa aina matolle.
Koira oli aiemmin ollut toisessa
perheessä. Koira kertoi Marialle, että
hän oli joutunut aiemmassa perheessä
elämään ahtaasti, häntä oli lyöty,
eikä hän ollut saanut juurikaan ruokaa.
Uudet omistajat vahvistivat,
että koira oli hyvin laiha ja nälkiintynyt,
kun he kävivät hakemassa koiraa
kotiinsa. Kerrottuaan kärsimyksensä
Marialle koira muuttui täysin. Hän on
nykyään rento, tekee tarpeensa ulos
ja neljä vuotta kestänyt karvan lähtökin
on loppunut.
Maria korostaa, että eläinkommunikointi
ei ole hoitomuoto. Jos
omistaja epäilee lemmikillään olevan
jotakin vaivaa, on käännyttävä eläinlääkärin
puoleen. Mutta monissa
muissa asioissa – kuten väärinkäsityksissä
– auttaa eläinkommunikointi.
Kotikäynnillä Maria istuu aluksi
silmät suljettuina ja hiljaa ja keskittyy,
jotta näkisi ja kuulisi paremmin.
”Kuulen sydämelläni eläimen äänen.”
Kotikäynnillä Maria varaa eläimelle
aikaa 30–60 minuuttia. Yleensä kotikäynnillä
kuluu aikaa noin 2 ½ tuntia,
sillä eläimen kanssa keskusteltuaan
Maria istuu alas keskustelemaan
omistajan kanssa. Tällöin eläin tulee
yleensä ihan Marian viereen. Mariasta
on ihana tuntea, kuinka eläin anÄÄRETÖN
• MAALISKUU 2017
18
“Eläimet ovat sinut itsensä kanssa, kun taas ihminen
haluaa olla lähes aina jotakin muuta ja ehkä muualla.”
taa hänelle tukensa ja huolehtii vielä,
että kaikki asiat tulevat varmasti käsitellyiksi.
Eräs perhe halusi tietää, mitä heidän
koiransa ajattelee, kun kodissa
soitetaan niin paljon musiikkia. Maria
tiedusteli westie-tytöltä asiaa ja samassa
hän tunsi, kuinka koira pehmeni,
hurmioitui ja vastasi, että Mozartin
musiikki on ihanaa. Beethovenista
tämä koira ei niinkään välittänyt.
Maria kertoi koiran emännälle koiran
rakastavan Mozartia, ja emäntäkin
huudahti rakastavansa Mozartin
musiikkia. Perhe oli ostanut seitsemän
Mozartin CD:tä, joita kuunneltiin
automatkoilla, joilla koirakin oli mukana.
Tälläkin koiralla oli pelkonsa: hän
pelkäsi muita koiria. Emäntä ei enää
altistanut koiraa epämiellyttäville
kohtaamisille.
Eläin elää tässä ja
nyt
Erään tutkimuksen mukaan ihmisellä
on noin 60 000 ajatusta päivässä. Ihminen
huolehtii suurimmaksi osaksi
tulevaisuudesta, miettii menneitä ja
on vain 5-prosenttisesti tässä, läsnä,
elämässä kiinni, aistien kaikkea. Ajallisesti
tuo on noin 5 minuuttia päivästämme
– ei siis kovinkaan paljon.
Eläimet puolestaan ovat 95-prosenttisesti
tässä ja nyt. ”Jotta pystyy
kuulemaan eläimen äänen, on mentävä
eläimen aaltopituudelle ja laskeuduttava
tähän hetkeen”, Maria
kertoo. Kaikki me olemme virittyneet
tuolle aaltopituudelle menneisyydessämme.
Olemme vain unohtaneet
taitomme, mutta pystymme kyllä
muistamaan uudelleen.
Kun Maria kerran ehdotti papukaijalleen
keskustelua, papukaija ilmoitti:
”Nyt ei tarvitse puhua, kun sä oot
tässä. Nautitaan vaan yhdessäolosta.”
Yhdessäolo on eläimelle siis joskus
puhumista tärkeämpää.
Maria kysyi tikalta: ”Miltä tuntuu
olla tikka?” Vastaus kuului: ”Se
on ihan parasta, ei voi kuvitellakaan
muuta, se on itsestään selvää.” Kani
taas sanoo: ”Mä en haluis olla ihminen,
mä haluun olla kani.” Eläimet
ovat sinut itsensä kanssa, kun taas
ihminen haluaa lähes aina olla jotakin
muuta ja ehkä muualla.
Eläinkommunikoinnissa Maria lainaa
mielensä eläimelle. Mutta jos
epäillään, että kyseessä on jokin fyysinen
ongelma, hän lainaa myös kehonsa
eläimelle ja kykenee näin selvittämään,
missä kehon osassa ongelma
sijaitsee. Eräs hevosen omistaja oli
tuskastunut siihen, että hänen hevosensa
ei nostanut kavioitaan. Hevosta
oli käytetty eläinlääkärissä, mutta
mitään syytä ongelmaan ei löytynyt.
Maria keskusteli hevosen kanssa. Kävi
ilmi, että hevonen oli vihainen kengittäjälleen,
joka oli kohdellut häntä
kaltoin. Maria jutteli kivoja juttuja
hevosen kanssa puolisen tuntia. Sen
jälkeen hän kysyi: ”Voisitsä ajatella
nostavasi jalkojasi?” Hevonen vastasi:
”No voisin mä” – ja toteutti lupauksensa.
Kommunikoinnissa siis selvisi,
että kyse ei ollut niinkään fyysisestä
ongelmasta, vaan hevosen vastahakoisuus
johtui mielipahasta.
”Joskus vielä uusi
sukupolvi ihmettelee outoja
ajatuksiamme siitä, ettei
eläimillä olisi tunteita tai
sitä, ettei olla pystytty
puhumaan eläinten kanssa”
ÄÄRETÖN • MAALISKUU 2017
19
Silta ihmisen ja eläimen välillä
Jos eläin on kadonnut, Maria tarvitsee valokuvan eläimestä.
Sitten hän ikään kuin soittaa tälle. Yhteys syntyy.
Kaukaisin toimeksianto on tullut Egyptistä, jossa kissa oli
kadonnut. Ikävä kyllä – tai onneksi – kissa löytyi Marian
työpöydän ääreltä. Maria näki konkreettisesti kissan.
Työpöydän ääreen ilmestyminen tarkoittaa aina sitä, että
eläin on siirtynyt tuonpuoleiseen. Monet eläimet ovat
kuitenkin löytyneet tästä todellisuudesta, Marian näkemistä
maisemista.
Meediona toimiminen on Marian sydäntä lähellä. ”On
mahtavaa olla silta ihmisen ja eläimen välillä”, Maria
kertoo. Eräs emäntä kaipasi kovasti kuollutta koiraansa.
Koira lohdutti emäntää ja sanoi kauniisti, että vain itku
parantaa kaipuun.
Tietoisuutemme jatkaa, vaikka ihminen kuolee, vaikka
eläin kuolee. Maria kehottaa nauttimaan ja iloitsemaan
tuonpuoleiseen siirtyneiden eläinten puolesta, sillä suru
tuntuu toisella puolellakin eläimistä pahalta.
Elämme rinnakkaiselämää. Eläimetkin voivat olla hengessä
sekä täällä maan päällä – esimerkiksi isännän sylissä
tai leikkimässä naapurin koirien kanssa – että tuonpuoleisessa.
Jälleensyntymääkin tapahtuu eli jos eläin on tullakseen,
hän tulee. Mutta ihmisen ei ole hyvä tietää, eikä
tonkia kaikkea. Ihmisen psyyke ei kestä. On hyvä osata
päästää irti, kun on sen aika.
Kirjaansa varten Maria teki tutkimuksen. Hän lähetti
kyselylomakkeen asiakkailleen. Palaute oli pääosin myönteistä,
ja ihmiset suosittelivat eläinkommunikointia muillekin.
Moni sanoi, että suhteesta eläimen kanssa on tullut
rakkaudellisempi ja molemminpuolinen. Eläimissä on
paljon kiitollisuutta ja rakkautta, joka on avannut monen
silmät. Kunnioitus eläimiä kohtaan oli kasvanut. Palautteessa
sanottiin, että monet tarvitsevat – ja tulevat tarvitsemaan
– Mariaa ja Marian kaltaisia ihmisiä.
”On hienoa, että eläintiede on kiinnostunut myös eläimen
sisäisestä maailmasta, ei pelkästään fyysisestä”, Maria
sanoo. Eläintietoisuus herää vähitellen. ”Joskus vielä
uusi sukupolvi ihmettelee outoja ajatuksiamme siitä, ettei
eläimillä olisi tunteita tai sitä, ettei olla pystytty puhumaan
eläinten kanssa”, Maria jatkaa. Juuri inhimillistäminen
on ainut tapa ymmärtää eläinten tunteita.
Maria kommunikoi myös luonnoneläinten, esimerkiksi
kauriiden kanssa. Kauriin korkeampi viesti on: ”Löydä
sisäinen lähteesi.” Myös perhosten kanssa sujuu kommunikointi
samalla tavalla kuin kissojen ja koirien kanssa.
”Mitä pienempi ötökkä sitä suuremmat energiat sillä on”,
Maria sanoo.
Lapset ovat kiinnostuneita ja avoimia Marian työtä
kohtaan. ”Mitä se eläin sanoi?” he kyselevät herkeämättä.
Aikuiset eivät ole niinkään kiinnostuneita, mikä on
vähän surullista. Maria sanoo, että me etsimme kuumeisesti
elämää avaruudesta, mutta voisimme sen sijaan tutkia
sitä, mitä meillä jo on täällä – eläimiä. ”Ötököillä on
muuten niin valtava energiakenttä, että tuntuu kuin he
olisivat tulleet ulkoavaruudesta”, Maria naurahtaa.
ÄÄRETÖN • MAALISKUU 2017
20
Yhteistyö ja yhdessä
oleminen
Maria toimii myös eläinavusteisena terapeuttina.
Kaverikoirille on tärkeää nimenomaan
yhdessä tekeminen ja yhdessä
oleminen. Yhteistyö Marian kanssa on kaverikoiralle
se tärkein juttu.
Ongelmana Maria näkee sen, että puhumme
ikään kuin eläinten pään yläpuolella
ja sen, ettei eläimiä oteta mukaan keskusteluun.
Mieleen tulee ihmismaailmasta
vammaiset ihmiset ja lapset, jotka helposti
jätetään huomiotta, vaikka heitä juuri tulisi
kuunnella.
Maria on saanut itkeä ja nauraa eläinten
sekä heidän omistajiensa kanssa. Kaikki
tunteet ovat universaalisia. Eläimillä on
tunteiden koko kirjo – huumorista suruun
ja vihaan – aivan samaan tapaan kuin ihmiselläkin.
Lisäksi eläin tuntee vielä voimakkaammin
kuin ihminen, koska eläin
elää tässä ja nyt. Maria neuvoo ihmisiä
kuuntelemaan eläimiä arkipäivässä, odottamaan
eläimen vastausta kärsivällisesti ja
antamaan tilaa eläimelle. Kannattaa myös
luottaa siihen, mitä itse aistii, sillä se ei ole
kuvitelmaa, vaan täyttä totta.
”Puhu ihmisille ja eläimille niin kuin he
olisivat maailman kauneimpia, viisaimpia
ja lempeimpiä. Sillä sitä mitä he uskovat
olevansa, sellaisia heistä myös tulee”, Maria
kiteyttää. 
***
Pian tämän lehtijutun kirjoittamisen jälkeen
Marian rakas kani sai loikkia vihreämmille
niityille. Eläinlääkäri oli antamassa
Marian kotona piikin ja kun kani jätti
ruumiinsa, hän ilmoitti Marialle kovalla,
hämmästyneellä äänellä: ”Mamma, minä
elän!”, ”Mamma, minä näen!” Sitten Maria
näki kanin tekevän kunnon kanin piruettiloikan.
”Lupaukseni siis toteutui, että hän vielä
tulee näkemään”, Maria sanoo. Siirtyessämme
taivaskotiin kaikki fyysiset vaivat
katoavat ja olemme yhtä elinvoimamme
kanssa: sokea näkee ja kuuro kuulee.
***
Tämä kirjoitus pohjautuu Maria Karmin esitelmään
eläinkommunikoinnista Suomen Parapsykologisen
Seuran tilaisuudessa, Avartuvan Ihmiskuvan
tiloissa 14.11.2016.
Eläimillä on tunteiden koko kirjo
– huumorista suruun ja vihaan
– aivan samaan tapaan kuin
ihmiselläkin. Lisäksi eläin tuntee
vielä voimakkaammin kuin
ihminen, koska eläin elää tässä
ja nyt.
Kirjoittaja Anmari Salmela
(*1963) on opiskellut
Helsingin yliopistossa
mm. suomen kieltä ja
kirjallisuutta, mutta kokenut
käytännönläheisen
henkisen kehityksen
parhaaksi korkeakouluksi.
Hän kirjoittaa, tanssii ja
valokuvaa, rakastaa taiteita
ja on hyvin intuitiivinen.
Maria Karmi on
tarjonnut ammattimaista
eläinkommunikointipalvelua
ja toiminut sillanrakentajana
eläinten ja ihmisten
välillä jo 14 vuoden ajan.
Eläinkommunikoinnin
päätavoitteet kiteytyneenä ovat
syvempi ymmärrys, tasapaino,
empatia ja yhteenkuuluvuus
Sinun ja Eläimesi välillä.
www.animalharmony.fi